Muutama sana Muutos 2011 -puoluehankkeesta

Suomeen on tälläkin hetkellä perusteilla useita uusia puolueita. Suurimmalla mielenkiinnolla olen seurannut Muutos 2011 nimisen yhdistyksen taivalta kohti virallista puoluetta. Puoluehanke on jo siinä vaiheessa, että yhdistys on aloittanut 5 000 kannattajakortin keräämisen viralliseksi puolueeksi rekisteröitymistä varten. Muutos 2011 -puoluehankkeen pääpuuhamiehenä toimii ulkomaalaislakiuudistusta vastustaneen adressin kerääjänä tunnettu kasvatustieteiden maisteri Juha Mäki-Ketelä Tampereelta. Mäki-Ketelä keräsi myös tarvittavan määrän nimiä viime eurovaalien alla kannattajayhdistykselle, jonka tarkoituksena oli asettaa Jussi Halla-aho ehdolle eurovaaleissa.

Puolueohjelman mukaan Muutos 2011:n agendaan kuuluvat ensisijaisesti suomalaisten edun ajaminen, suoran demokratian ja sananvapauden edistäminen, maahanmuuttopolitiikan järkeistäminen, turhan byrokratian karsiminen sekä väkivaltarikoksista annettavien tuomioiden koventaminen.

Muutos 2011 on ensimmäinen puoluehanke Suomen historiassa, jonka säännöt ja puolueohjelma on laadittu internetissä siten, että kaikki halukkaat ovat saaneet vapaasti osallistua niiden kehittämiseen ja viimeistelyyn. Tähän työhön on osallistunut satoja ihmisiä, joista valtaosa ei ole koskaan edes tavannut toisiaan henkilökohtaisesti. Alustana työlle on toiminut internetin suosituin suomalainen poliittinen keskustelufoorumi Homma-forum. Homman ja Muutos 2011 ympärillä pyörii paljon erityisesti nuorta väkeä. Tästä voidaan päätellä, että jos Muutospuolue pelaa korttinsa oikein, sillä on hyvät mahdollisuudet menestyä tulevaisuudessa ja vakinaistaa oma paikkansa poliittisella kartalla.

Homma-forumin Muutos 2011 -puoluehanketta koskevien keskusteluketjujen sekä Muutos 2011 hallituksen jäsenten puheiden perusteella uuteen puolueeseen on tullut mukaan väkeä, jotka ovat olleet aikaisemmin kallellaan enimmäkseen Kokoomuksen ja Perussuomalaisten suuntaan. Taitaa kannattajiksi ja aktiiveiksi olla ilmoittautunut myös muutamia entisiä Perustuslaillisen Oikeistopuolueen, Nuorsuomalaisten, Liberaalien ja Demareidenkin kannattajia. Pääasiassa puoluehanke on kuitenkin vetänyt puoleensa aikaisemmin poliittisesti sitoutumattomia ja nukkuvia äänestäjiä.

Onko Muutos 2011 sitten vaihtoehto esimerkiksi Perussuomalaisille? Monet Muutos 2011 -puoluehankkeeseen mukaan lähteneistä entisistä Perussuomalaisten kannattajista ja aktiiveista ovat kritisoineet voimakkaasti Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soinin mitäänsanomattomia maahanmuuttopoliittisia kannanottoja sekä hänen kielteistä suhtautumistaan Jussi Halla-ahoa ja muita puolueen maahanmuuttokriittisiä kohtaan. Monet maahanmuuttokriitikot ihmettelivät, kun Soini haukkui Halla-ahon kannattajia suorassa tv-lähetyksessä ”kottaraispönttöön tuijotteleviksi propellipäiksi”. Tämä oli typerä veto Soinilta ja luultavasti ensimmäinen kerta Suomen historiassa, kun puoluejohtaja haukkuu oman puolueensa jäseniä ja kannattajia. Lisäksi Halla-ahon jättäminen ulos ehdokaslistalta viime eurovaaleissa oli Perussuomalaisten hallitukselta huono päätös. Monet lukivat Halla-ahon hyllyttämisen niin, että puolue ei ole halukas ottamaan maahanmuuttokriittisiä mukaan toimintaansa ja hyväksymään heidän esittämäänsä kritiikkiä nykyistä maahanmuuttopolitiikkaa kohtaan.

Luulen, että vuoden 2011 eduskuntavaalien ehdokasasettelut eri puolueissa tulevat hyvin pitkälti määrittelemään sen, mihin leiriin maahanmuuttokriitikot lopulta asettuvat. Se, että jotkut kansalaiset ovat perustamassa uutta puoluetta, kertoo mielestäni ainoastaan siitä, että he kokevat tällaiselle puolueelle olevan tarvetta. Muutoslaiset kokevat, että hyvä tapa vaikuttaa asioihin ja saada ääni kuuluville on perustaa uusi puolue. Mielestäni tällainen yritteliäisyys ja usko omaan asiaan on ihailtavaa. Demokratiaan kuuluu se, että jokaisella on oikeus sanoa mielipiteensä ja oikeus ajaa poliittisin keinoin tärkeiksi kokemiaan asioita. Henkilökohtaisesti toivotan tulevan Muutos 2011 -puolueen tervetulleeksi ja jään mielenkiinnolla odottamaan, miten se saa tuulta alleen.

Monikulttuurinen Ruotsi, osa 1

Usein sanotaan: mitä Ruotsi edellä, sitä Suomi perässä. Suomen nykyisen hallituksen maahanmuuttopoliittisia linjauksia katsellessa näyttää pahasti siltä, että Suomi seuraa Ruotsia myös maahanmuuttoasioissa. Tämä tulee johtamaan siihen, että Suomi vajoaa samaan monikulttuurisuuden suohon kuin rakas naapurimmekin. Otetaan muutama esimerkki, mitä kaikkea monikulttuurisuus on aiheuttanut Ruotsissa.

Ruotsissa nykyisin 17 prosenttia alle 18 vuotiaista lapsista on joko syntynyt ulkomailla tai syntynyt ulkomailla syntyneille vanhemmille. Tämä tarkoittaa noin 330 000 lasta. 10 vuotta sitten luku oli 13 prosenttia eli 260 000 lasta. 2000 luvun alussa Ruotsiin muutti vuosittain 15 000 lasta, vuodesta 2006 20 000 ja viime vuonna 24 000. [1]

Ruotsin sosiaalihallituksen tilastot kertovat, että vuoden 2008 sosiaalituen kokonaissummasta (9,5 miljardia kruunua) 64 prosenttia maksettiin maahanmuuttajille. Tämä osuus on paljon, kun otetaan huomioon, että Ruotsissa asukkaista vajaa 14 prosenttia on ulkomailla syntyneitä. [2] [3]

Myös monikulttuurisuuden kannattajat ovat aiheuttaneet kuluja Ruotsissa. Sydsvenskan-lehden tekemän selvityksen mukaan antifasistien ja vastaavien tahojen riehumisesta aiheutuneet kulut vuoden ajalta pelkästään Malmön/Lundin alueella ovat noin 58 miljoonaa kruunua (5,6 miljoonaa euroa). Monikulttuurisuutta kannattavien väkivaltaisten tahojen liikehdintä on kasvussa. Ruotsin turvallisuuspoliisin (Säpo) mukaan aktivistit ovat uhka yleiselle järjestykselle ja turvallisuudelle.

Tiettyjen maahanmuuttajaryhmien työttömyys on Ruotsissa todella korkealla. Esimerkiksi 48 000 asukkaan Borlängessa Taalainmaalla asuu arviolta 1000 somalia. Heistä vain 10 prosenttia käy töissä. Myöskään yrittäjinä somaleita ei näy. Paikallisen yrittäjäyhdistyksen edustaja Maria Ines Ribeiro de San Juan mukaan tähän on kaksi syytä: kielitaidon puute ja korkojen maksun kieltävä sharia-laki. [4]

Eräs monikulttuurisuuden erityispiirteistä on jengiytyminen. Esimerkiksi aikaisemmin rauhallisena tunnettu Rosengård-lähiö on nykyisin monikulttuurinen helvetti, joka tunnetaan jatkuvista mellakoista ja jengisodista. Alueen jengeistä tunnetuimpia ovat Mustat kobrat, Mustat skorpionit ja Leijonaperhe. Poliisin tietojen mukaan jäsenyys jengeihin maksaa porukasta riippuen 2 000-5 000 kruunua ja eroaminen niistä 50 000-100 000 kruunua. Jengien aktiviteetteihin kuuluvat muun muassa väkivalta, uhkailu, painostus ja huumekauppa. Jengiläiset nauttivat suurta ihailua nuorten maahanmuuttajien keskuudessa. Maahanmuuttajanuorten asenteiden ja arvojen rappiotilasta kertonee myös se, että Rosengårdin alueen kouluissa todistusten arvosanat putosivat päättyneenä lukuvuotena. Koskaan aikaisemmin tilanne ei ole ollut yhtä huono. Ainoastaan kolmen yhdeksäsluokkalaisen todistus kymmenestä riittää lukioon. Myös ruotsalaiset terrorismin tutkijat sanovat, että Rosengårdin lähiö on radikalisoitunut huomattavasti viiden viime vuoden aikana. Rosengård ei ole suinkaan ainoa paikka Ruotsissa, missä monikulttuurisuus tekee tuhojaan. Vastaavia ongelmia on muun muassa Falkenbergissa, Herrgårdenissa ja monissa muissa paikoissa. [5] [6] [7]

Kaikkien muiden Länsi-Euroopan maiden tavoin myös Ruotsin integraatiopolitiikka on epäonnistunut. Näin kertovat muun muassa tilastokeskuksen uusimmat tilastot, joiden mukaan maahanmuuttajat keskittyvät samoille alueille. 38 alueella on suuret maahanmuuttajakeskittymät. 38 alueesta yhdeksässä on maahanmuuttajia enemmän kuin 80 prosenttia. Esimerkiksi Södertäljen Ronnassa maahanmuuttajien määrä on noussut kymmenessä vuodessa 66 prosentista 84 prosenttiin.

Ruotsissa turvapaikanhakijoiden tulva on paisunut yli äyräiden, ja monet kunnat eivät enää selviä tulijoiden kanssa. Yksi tällaisista kunnista on Katrineholm, joka aikoinaan laati sopimuksen maahanmuuttoviraston kanssa siitä, että he vastaanottavat 100 tulijaa vuosina 2007-2009. Ongelmia ovat aiheuttaneet muun muassa hoito- ja koulupaikkojen löytäminen. Kunta on esittänyt vastaanottamisen lopettamista kokonaan ensi vuodesta alkaen. Muun muassa tällaisia tapauksia varten maahanmuuttovirasto on laatinut ja julkaissut mustan listan niistä kunnista, jotka ovat kieltäytyneet ottamasta vastaan ankkurilapsia. Kaksi kuntaa kolmesta on sanonut "nej, tack". Maahanmuuttovirasto, Pelastakaa lapset ry. ja lapsiasiamies ovat käyneet mustalla listalla avoimeen hyökkäykseen kyseisiä kuntia vastaan. Listan ja hyökkäyksen tarkoituksena on saada kuntien asukkaat tuntemaan syyllisyyttä ja puskemaan painetta päättäjien suuntaan. [8] [9]

Monikulttuurisuuden myötä myös sananvapautta on alettu rajoittaa Ruotsissa. Tässä vain yksi esimerkki monista tapauksista: Expressen-lehti uutisoi (16.10.2009), että Nobel-museossa pyöri reilun puolen vuoden ajan näyttely, jonka yhteydessä esitettiin myös Theo van Goghin Submission -lyhytelokuvaa. Näyttelyyn kutsuttu paikallinen imaami Abd al Haqq Kielan löysi kuitenkin taideteoksesta muslimeja loukkaavia kohtia, jotka leikattiin pois ennen sen esittämistä yleisölle.

Kyselyjen mukaan Ruotsidemokraatit on noussut Ruotsin neljänneksi suosituimmaksi puolueeksi. Syitä suosion nousuun ei tarvitse kauaa miettiä, kun otetaan huomioon, että Ruotsidemokraatit on ainoana puolueena Ruotsissa ottanut voimakkaasti kantaa maahanmuuton ja monikulttuurisuuden ongelmiin. Ruotsidemokraattien suosio ei ole tullut tyhjästä, vaan siihen on olemassa selvä syy: puolueelle ja sen ajamille asioille on tilausta.

Oulun seudun monikuntaliitoksesta järjestettävä kansanäänestys

Koska suora demokratia on poliittisen päätöksenteon paras työväline, perustin internetiin adressin, jossa vaaditaan neuvoa-antavan kansanäänestyksen järjestämistä Oulun seudun monikuntaliitoksesta. Adressi löytyy osoitteesta http://www.adressit.com/monikuntaliitos

Adressin sisältö on seraavanlainen:

Oulun seudun monikuntaliitoksesta järjestettävä kansanäänestys

Kuusi Oulun seudun kuntaa on mukana monikuntaliitosselvityksessä. Siinä selvitetään kuntien halukkuutta yhdistyä keskenään ja toimia tulevaisuudessa yhtenä suurena kuntana ilman nykyisiä kuntarajoja. Selvityksessä ovat mukana Haukipudas, Kiiminki, Muhos, Oulu, Oulunsalo ja Yli-Ii. Jos kaikki kuusi kuntaa päättäisivät yhdistyä, uuden kunnan asukasluvuksi tulisi noin 188 800 henkeä.

Suora demokratia on poliittisen päätöksenteon paras työväline. Suorassa demokratiassa kansa saa äänestämällä vaikuttaa suoraan päätettävänä olevaan asiaan.

Me adressin allekirjoittajat vaadimme, että monikuntaliitosselvityksessä mukana olevissa kunnissa järjestetään monikuntaliitoksesta neuvoa-antava kansanäänestys. Nykyisen kuntalain mukaan kansanäänestys voi olla vain neuvoa-antava, eikä sitovan kansanäänestyksen järjestäminen ole mahdollista.

Sveitsissä käytössä olevaa suoran demokratian mallia mukaillen monikuntaliitoksen vaihtoehdoista sekä sen hyvistä ja huonoista puolista on koottava puolueeton materiaali. Materiaali on jaettava jokaiseen selvityksessä mukana olevan kunnan kotitalouteen hyvissä ajoin ennen äänestyspäivää. Lisäksi materiaalin tulee olla luettavissa internetistä.

Päättäjät usein vähättelevät tavallisten kuntalaisten kykyä tehdä päätöksiä kuntaansa koskevista asioista. Koska kuntalaiset ovat osanneet äänestämällä valita nykyiset päättäjät valtuustoon, he osaavat varmasti oman kuntansa asiantuntijoina sanoa mielipiteensä myös äänestäessään monikuntaliitoksesta. Monikuntaliitos, joka toteutuessaan muodostaisi noin 188 800 asukkaan suurkunnan, on niin iso asia, että kuuden kunnan 236 valtuutettua eivät saa päättää siitä yksin.

Toimi heti ja allekirjoita adressi. Lähetä adressista tietoa myös sukulaisillesi, ystävillesi ja tuttavillesi. Kuntajakoselvittäjä esittää työnsä tulokset ja tekee omat esityksensä torstaina 18.2.2010. Valtuustot kokoontuvat tekemään päätöksiä maanantaina 26.4.2010. Tulen luovuttamaan adressin henkilökohtaisesti Kuntaliiton projektipäällikkö ja selvitysmies Arto Koskelle sekä tiedottamaan adressista myös jokaiselle selvityksessä mukana olevan kunnan valtuustolle tammikuun ja helmikuun vaihteessa vuonna 2010.

Olli Immonen
kaupunginvaltuutettu ja seutuvaltuutettu (ps.)
Oulu
(yhteys@olliimmonen.net)

Uudesta kansalaisuuslaista järjestettävä sitova kansanäänestys

Sisäasiainministeriössä valmistellaan parhaillaan merkittäviä muutoksia voimassa olevaan kansalaisuuslakiin. Hallituksen esitys on tarkoitus antaa eduskunnalle syksyllä 2009. Uusi kansalaisuuslaki tulee voimaan vuonna 2010.

Lain yksi tarkoitus on lyhentää kansalaisuuden saamiseen vaadittavaa Suomessa asumisen vähimmäisaikaa kuudesta vuodesta neljään tai viiteen vuoteen. Samalla aiotaan laskea kansalaisuuteen vaadittavaa kielitaitovaatimusta erityisesti luku- ja kirjoitustaidottomien ulkomaalaisten kohdalla. Nykyisin kansalaisuuden saaminen edellyttää yleensä vain tyydyttävää kotimaisen kielen taitoa. Tätä vaatimusta aiotaan laskea. Suunnitellut muutokset ovat luonteeltaan sellaisia, että ne heikentävät automaattisesti maahanmuuttajien sopeutumista ja kiinnittymistä suomalaiseen yhteiskuntaan ja kulttuuriin.

Lisäksi Sisäasiainministeriö aikoo selvittää ”muut kansalaisuuslain keskeiset muutostarpeet”. Näitä muutostarpeita ei ole mitenkään eritelty, yksilöity ja tiedotettu julkisuudessa. Missään ei ole esitetty perusteita sille, miten kansalaisuuslain muutos ajaisi Suomen ja Suomen kansalaisten etuja tai miksi se olisi ylipäätään tarpeellinen.

Asioiden käsittelytapa ei vastaa kansalaisten käsitystä avoimuudesta ja osallistavasta demokratiasta. Tällainen salamyhkäisyys aiheuttaa kansalaisissa helposti tuntemuksia asioiden tarkoituksellisesta salaamisesta.

LUE LISÄÄ JA ALLEKIRJOITA ADRESSI TÄÄLLÄ

Kansan gallup-mielipide maahanmuutosta

"Oletko tyytyväinen Suomen maahanmuuttopolitiikkaan?" (Ilta-Sanomat)
95 prosenttia vastaajista vastasi ”EN” (21 049 vastaajaa)

”Uskotko maahanmuuton tuhoavan suomalaisen kulttuurin?” (Iltalehti)
87 prosenttia vastaajista vastasi ”KYLLÄ” (17 456 vastaajaa)

"Vaietaanko Suomessa maahanmuuton ongelmista?" (Iltalehti)
92 prosenttia vastaajista vastasi ”KYLLÄ” (14 241 vastaajaa)

"Saako Suomessa puhua vapaasti maahanmuuton varjopuolista?" (HS)
74 prosenttia vastaajista vastasi ”EI” (13 626 vastaajaa)

"Pitäisikö mielestäsi islaminuskoisten maahanmuuttoa rajoittaa?" (MTV3)
90,7 prosenttia vastaajista vastasi ”KYLLÄ” (3 238 vastaajaa)

"Onko Vaasassa jo liikaa maahanmuuttajia?" (Vaasan Ikkuna)
95 prosenttia vastaajista vastasi "KYLLÄ" (1 310 vastaajaa)

"Mitä pitäisi tehdä Suomen maahanmuuttopolitiikalle?" (Hervannan Sanomat)
96,8 prosenttia vastaajista vastasi ”TIUKENNETTAVA” (1 215 vastaajaa)

"Tarvitaanko Suomeen työperäistä maahanmuuttoa?" (Hervannan Sanomat)
81 prosenttia vastaajista vastasi ”EI LAINKAAN” (280 vastaajaa)
________________________________________________________________

Vastaavatko nämä kansan mielipiteet Suomen nykyistä maahanmuuttopoliittista linjaa?
- Eivät todellakaan.

Lastensuojelun resurssipulasta ja vasemmiston rasismisyytöksistä

Käsittelen tässä kirjoituksessani lastensuojelun nykytilaa sekä turvapaikanhaun ja maahanmuuton lisääntymisen vaikutusta kasvua vaativiin lastensuojeluresursseihin. Samalla vastaan kirjoitukseni loppuosassa Kansan Tahto -lehden (23.9.2009) artikkeliin, jossa minua syytettiin rasismista.

Vuoden 2008 alussa astui voimaan uusi lastensuojelulaki. Apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalaisen mukaan vielä on liian aikaista sanoa, miten uusi laki tulee toimimaan kunnissa. Vaikka uusi lastensuojelulaki vaikuttaa mielestäni ihan hyvältä, en usko, että lastensuojelua on tulevaisuudessa realistista toteuttaa uuden lain edellyttämällä tavalla.

Kaleva uutisoi (8.10.2009) Oulun kaupungin rikkovan lastensuojelulakia. Uusi lastensuojelulaki edellyttää, että lastensuojelutarpeen selvitys on tehtävä kolmessa kuukaudessa, mutta Oulussa selvitys voi viipyä jopa kuusi kuukautta. Puumalainen on vaatinut Oululta selvitystä, koska hänen mukaansa Oulussa tehtävät lastensuojelutoimenpiteet eivät aina ole sellaisia, joita laki edellyttää. Esimerkiksi ryhtyminen lastensuojelutarpeen selvittämiseen on ratkaistava seitsemässä päivässä, eikä riittävänä toimenpiteenä voida pitää puhelinsoittoa vanhemmille.

Kunnilla on myös vaikeuksia pysyä ministeriön asettamissa suosituksissa sosiaalityöntekijöiden määrässä. Suositus on 2000 asukasta per yksi sosiaalityöntekijä. Esimerkiksi Kempeleessä tällä laskukaavalla työntekijöitä pitäisi olla kahdeksan, kun nyt niitä on kuusi. Rahavaikeuksista kärsivillä kunnilla on resurssipula, ja työtä on paljon, sillä sijoitettavien lasten määrä on jatkuvassa kasvussa. Lastensuojelun keskusliiton ja ammattijärjestö Talentian selvityksessä sijoitettujen lasten tilanne näyttää huonolta. Lastensuojelussa on liian vähän pätevää henkilökuntaa, eivätkä sijaisperheet saa riittävästi työnohjausta ja sosiaalityöntekijöiden tukea. Myös ulkopuolinen sijaishuollon valvonta on vähäistä, ja monilta sijaisperheeseen sijoitetuilta lapsilta puuttuu kokonaan lakisääteinen asiakas- ja hoitosuunnitelma.

Kaleva uutisoi (15.8.2008), että uusi lastensuojelulaki ei toteudu maahanmuuttajalasten kohdalla. Uusi laki määrää ottamaan huomioon lapsen kielelliset, kulttuurilliset ja uskonnolliset erityispiirteet, kun lapsi otetaan pois vanhemmiltaan. Lapsiasiavaltuutettu Maria Kaisa Aulan mukaan tämä onnistuu vain harvassa sijaishuoltotapauksessa, jossa kohteena on maahanmuuttajaperhe. Mielestäni ei ole realistista vaatia lastensuojeluviranomaisia ottamaan huomioon kaikkia kielellisiä, kulttuurisia ja uskonnollisia erityispiirteitä, koska Suomessa puhutaan äidinkielenä nykyisin jo noin 160 eri kieltä, ja kulttuureita sekä uskontoja löytyy monenlaisia.

Seuraavassa poiminta Oulun kaupunginvaltuuston kokouksen (15.6.2009) esityslistasta: ”Lastensuojelun ympärivuorokautisen hoidon vuorokaudet kokonaisuudessaan ovat kasvaneet hieman. Kasvua selittää turvapaikanhakija- ja pakolaislasten ja -nuorten vastaanottoon erikoistuneen yksikön sijainti Oulussa; maahanmuuttajataustaisten lasten sijoitukset ovat lisääntyneet huomattavasti vuoteen 2008 verrattuna, joka näkyy sekä kokonaishoitovuorokausien (+2,7%), että sijoitettujen määrän kasvuna (+10,8%)."

Kansan Tahto -lehden haastattelussa Oulun kaupunginvaltuutettu Mauno Murtoniemi (vas.) syytti minua rasismista, koska esitin valtuuston kokouksessa edellä mainittuun esityslistan kohtaan liittyen suullisen kysymyksen. Viittasin kysymykselläni lastensuojelussa vallitsevaan resurssipulaan sekä siihen, että turvapaikanhakijoiden ja maahanmuuttajien lasten huostaanottojen lisääntyminen tulee vaatimaan jatkossa entistä enemmän resursseja lastensuojeluun.

Joko Murtoniemen älyllinen kapasiteetti ei riitä ymmärtämään sanomaani, tai sitten hän tarkoituksella vääristeli esittämäni kysymyksen tarkoitusperiä. Murtoniemi väitti haastattelussa minun syyllistävän maahanmuuttajia ja heidän lapsiaan siitä, että nämä syövät huostaanottovaroja suomalaislapsilta. On totta, että nämä syövät varoja, mutta toisin kuin Murtoniemi artikkelissa väitti, minä en syyllistänyt tästä maahanmuuttajalapsia. Minä syyllistin kysymykselläni nykyistä maahanmuuttopolitiikkaa sekä suomalaista yhteiskuntaa siitä, että se ottaa jatkuvasti muista maista vastaan huollettavia ihmisiä enemmän kuin sillä on varaa huoltaa. Yritin valtuustokysymykselläni herätellä muitakin valtuutettuja ajattelemaan niitä kasvavia ongelmia ja kuluja, joita vastuuton maahanmuuttopolitiikka ja turvapaikkaturismi aiheuttavat yhteiskunnallemme.

Loppuun haluan sanoa Murtoniemelle ja kaikille muillekin, että mielestäni jokaisen Suomessa asuvan lapsen, olipa tämä sitten maahanmuuttaja tai kantasuomalainen, on saatava tarvittaessa ja ajallaan suojelua, jos lapsi sitä tarvitsee. Pitää kuitenkin uskaltaa kysyä, onko pienellä ja velkaantuneella Suomella sekä sen veronmaksajilla todella varaa kasvavissa määrin hoitaa muidenkin maiden kansalaisten ongelmia, kun omienkaan kansalaisten auttamiseen ei riitä resursseja.

Uskonrauhan rikkominen ja islamin erityissuojelu

Tarjosin 16.9.2009 sanomalehti Kalevan lukijan sivulle seuraavaa vastinekirjoitustani. Kaleva ei ole julkaissut kirjoitustani vielä tähän päivään 6.10.2009 mennessä, joten julkaisen sen tässä:

Laki uskonrauhan rikkomisesta sisältää kaksi momenttia: ensimmäinen käsittelee jumalanpilkkaa ja toinen uskonnonharjoituksen häiritsemistä. Jari Anttila kirjoitti (Kaleva 16.9.), että lain ensimmäisen momentin voisi poistaa, mutta momentin uskonnonharjoituksen häiritsemisestä voisi säilyttää.

Mielestäni laki uskonrauhan rikkomisesta pitäisi poistaa kokonaisuudessaan, koska uskonnon ei pitäisi olla sen suojatumpi loukkauksilta kuin minkään muun aatteen. Lain ensimmäinen momentti jumalanpilkasta on verrannollinen lakiin kunnianloukkauksesta. Uskonnon ei pitäisi instituutiona ja oppina nauttia kunnianloukkaussuojaa. Lain toinen momentti taas on tarpeeton, koska Suomen muut lait suojaavat uskonnon harjoittamisen häiritsemiseltä.

Laki uskonrauhan rikkomisesta on ristiriidassa Suomen perustuslaissa turvatun sananvapauden kanssa. Tarkemmin sanottuna laki uskonrauhan rikkomisesta asettaa rajoituksia sananvapauden suhteen. Sananvapautta ei saisi rajoittaa sillä perusteella, että se voi loukata jonkun ihmisen tai yhteisön uskonnollisia tuntemuksia. Moni pitää nykyisin uskonnollisia mielipiteitä perusteettomina, vanhanaikaisina ja jopa naurettavina. Koska uskontojen yliluonnollisuutta ei ole kyetty tieteellisesti todistamaan, tällainen suhtautuminen uskonnollisiin mielipiteisiin on täysin oikeutettua ja perusteltua.

Kuten muun muassa Jussi Halla-ahon saaman tuomion uskonrauhan rikkomisesta perusteella nähdään, uskonnoista islam nauttii Euroopassa erityissuojelua. Väitänkin, että laki uskonrauhan rikkomisesta on olemassa nykyisin pääosin ainoastaan islamiin kohdistuvaa kritiikkiä varten. Esimerkiksi Suomessa on pilkattu vuosien ajan kristinuskoa hyvinkin voimakkaasti, mutta tuomioita uskonrauhan rikkomisesta ei ole annettu. Tuomioita ei ole annettu, koska kristinuskoon kohdistuvalla kritiikillä ei katsota olevan yhteiskuntarauhan järkkymisen kannalta mitään merkitystä.

Sen sijaan islamiin kohdistuvalla kritiikillä on nähty olevan merkittäviä yhteiskunnallisia seurauksia. Esimerkiksi Muhammad-pilakuvien julkaisu vuonna 2005 aiheutti muslimien keskuudessa voimakkaan vastareaktion. Tällöin islamilaisissa maissa ja Euroopassa muslimit järjestivät laajoja eurooppalaisten tuotteiden ostoboikotteja sekä järjestivät mielenosoituksia ja mellakoita, joissa muun muassa poltettiin Euroopan maiden lippuja. Pilakuvien julkaisijoille jaettiin myös lukuisia tappo- ja pommiuhkauksia.

Uskonnot eivät saisi nauttia minkäänlaista lainsäädännöllistä ja -tulkinnallista erityissuojelua. Mielestäni kaikkia uskontoja on kritisoitava niin kauan kuin se aiheuttaa uskontokuntien edustajissa aggressiivisen primitiivireaktion. Myös muslimien olisi opittava hyväksymään, että uskontojen kritisoiminen kuuluu sananvapauden piiriin. Sananvapaus on tärkeä asia, koska se on avain tieteelliseen sivistykseen, demokratiaan ja hyvinvointiin.

Suomi ja maahanmuuttajien epäonnistunut integraatio

Olemme kuulleet suomalaisten nykypäättäjien vakuuttelevan kansalaisille, kuinka Suomi tulee välttämään maahanmuuton ja monikulttuurisuuden aiheuttamat ongelmat. Päättäjät väittävät Suomen onnistuvan integroimaan islamilaisista maista tulevat maahanmuuttajat, vaikka kaikki muut Länsi-Euroopan maat ovat siinä tähän asti epäonnistuneet. Nykypäättäjien mukaan Suomeen ei synny ghettoja, maahanmuuttajaryhmien korkeaa työttömyyttä ja rikollisuutta eikä etnisiä mellakoita, jotka ovat muualla Euroopassa, esimerkiksi naapurimaassamme Ruotsissa, osa tavallista arkielämää.

Ei tarvitse olla kovin hyvä ennustaja pystyäkseen ennustamaan, että nykyisellä maahanmuuttopolitiikalla ja päättäjien sinisilmäisyydellä Suomi ei tule maahanmuuton ja monikulttuurisuuden ongelmia välttämään. Esimerkiksi Helsingin Sanomat (27.9.2009) uutisoi, että pääkaupunkiseudulle on jo alkanut syntyä selkeitä maahanmuuttajien keskittymiä. Muslimienemmistöisistä maista muuttanutta väkeä on kerääntynyt etupäässä itäiseen Helsinkiin, Espoossa kolmeen kaupunginosaan ja Vantaalla pariin, kolmeen paikkaan. Aikaisemmin tällaista kehitystä on esiintynyt Turun Varissuolla, jossa maahanmuuttajien osuus vuokrataloissa on jo 70 prosenttia. Näiden alueiden kohdalla voidaan puhua ghettoutumisesta ja sosiodemografisesta muutoksesta, jossa väestö ja kulttuuri muuttuvat aivan toisenlaiseksi muslimien määrän lisääntyessä ja näiden keskittyessä tietyille alueille. Esimerkiksi Tukholman Rinkebyn ja Tenstan lähiöissä asukkaista jo 80 prosenttia on ulkomaalaistaustaisia.

Yhdyskuntasuunnittelun professori Kimmo Lapintie on HS:n mukaan huolissaan nykyisestä kehityksestä ja uskoo, että pääkaupunkiseutu tulee kokemaan suuria muutoksia maahanmuuttajien lisääntyessä. Lapintien mielestä aihe on tabu. Hänen mukaansa maahanmuuttajien kerääntyminen samoille asuinalueille pystyttäisiin estämään, jos ongelmista ja ratkaisuista ryhdyttäisiin keskustelemaan avoimesti.

Itse en usko, että muslimien keskittymistä samoilla alueille pystytään estämään, koska sitä ei ole pystytty estämään missään muuallakaan Euroopassa. Britannian sisäministeriön tekemän tutkimuksen mukaan monikulttuurisuus vähentää ihmisten keskinäistä yhteenkuuluvuuden tunnetta ja luottamusta toisiinsa. Britannian tasa-arvo- ja ihmisoikeuskomission puheenjohtaja Trevor Phillips on todennut ihmisten olevan onnellisempia asuessaan omanlaistensa seurassa. Ei siis ihme, että muslimit hakeutuvat samoille asuinalueille.

HS:n mukaan suomalaisperheet ovat muuttaneet joiltain Itä-Helsingin asuinalueilta kokonaan pois, vaihtaneet vuokra-asunnon omistusasuntoon tai siirtyneet lähemmäksi työpaikkaa. Tietysti voidaan myös miettiä, mitä muita syitä suomalaisperheillä on voinut olla poismuuttoon maahanmuuttajien haltuun ottamilta alueilta. Voisiko poismuuton syynä yksinkertaisesti olla alueiden muuttuminen sellaisiksi, ettei alueilla ole enää miellyttävää ja turvallista asua?

Muiden Euroopan maiden tavoin myös Suomessa muslimit ovat alkaneet vaatia asuinalueilleen omia moskeijoita ja isompia perheasuntoja, koska muslimien perhekoko on usein noin 6-8 henkeä. Jokainen voi itse päätellä, kuinka paljon suurten perhekokojen ja asuinneliöiden määrän kasvu lisäävät esimerkiksi sähkönkulutusta ja syövät verorahoja, jos ja kun rahat asumiseen joudutaan ottamaan suurelta osin veronmaksajien kukkarosta.

Ghettoutuminen on siis käynnissä ja nyt enää odotellaan muiden ongelmien täysimittaista puhkeamista, jotka jo kytevät pinnan alla. Ghettoutuminen ja syrjäytyminen muusta yhteiskunnasta johtavat luonnollisesti muihin ongelmiin, kuten esimerkiksi kielitaidottomuuteen, työttömyyteen, rikollisuuteen ja mellakoihin. Nämä ongelmat ovat seurausta nykypäättäjien harjoittamasta vastuuttomasta maahanmuuttopolitiikasta ja siitä, ettei uskalleta puuttua ns. poliittisesti epäkorrekteihin asioihin. Nyt tarvittaisiin päättäjiltä hieman realistisempaa ja rohkeampaa otetta sekä irrottautumista monikultturismi-ideologian kahleista. Nykypäättäjien pitäisi myöntää tekemänsä virheet ja yrittää pelastaa uppoava laiva ennen kuin se on liian myöhäistä.

Vasemmisto ja oikeisto monikulttuurisuuden asialla

Euroopassa perinteinen vasemmisto ja oikeisto ajavat molemmat holtitonta maahanmuuttopolitiikkaa ja monikulttuurisuutta, mutta eri perustein. Vasemmisto haluaa siirtää köyhien maiden väestön rikkaisiin maihin, koska köyhissä maissa on niin kurjaa. Vasemmiston mielestä länsimainen kulttuuri tarvitsee ”rikastusta” länsimaiden ulkopuolelta, ja se uskoo utopiaan eri kulttuureiden välisestä rauhanomaisesta yhteiselosta samojen rajojen sisällä. Vasemmisto uskoo toimivaan monikulttuuriseen yhteiskuntaan, sellaiseen, jollaista ei ole onnistuttu rakentamaan vielä missään päin maailmaa. Oikeisto taas haalii maahanmuuttajia, jotta saataisiin halpatyövoimaa, väestönkasvua ja lisää kulutusta. Oikeiston päämääränä on holtittoman maahanmuuton avulla ajaa hyvinvointiyhteiskunta alas ja pyrkiä kilpailukykyiseksi globaaleille markkinoille.

Perinteisestä vasemmistosta ja oikeistosta poikkeavat Vihreät ovat yltiöliberaalin maahanmuuttopolitiikan kannalla. Vihreät väittävät haluavansa torjua ihmisen mahdollisesti aiheuttamaa ilmastomuutosta, mutta kannattavat silti maahanmuuttopolitiikkaa, joka kiihdyttää ilmastonmuutosta entisestään. On loogista, että ihmismassojen siirtäminen matalan kulutuksen maista korkean kulutuksen maihin lisää yleistä kulutusta ja näin kiihdyttää ilmastonmuutosta. Ihmisen ekologinen jalanjälki on länsimaissa huomattavasti suurempi kuin esimerkiksi kolmansissa maissa.

Yleinen käsitys on, että oikeisto suhtautuu kriittisemmin holtittomaan maahanmuuttoon kuin vasemmisto. Käytännön politiikassa oikeiston kriittisempi suhtautuminen ei näy kuitenkaan millään tavalla. Esimerkiksi Suomen nykyinen oikeistohallitus ei ole tehnyt mitään Suomen maahanmuuttopolitiikan järkeistämiseksi. Päinvastoin nykyinen oikeistohallitus on ulkomaalaislakiuudistuksellaan ollut avaamassa entisestään Suomen rajoja turvapaikkaturismille ja luonut pohjaa ongelmalliselle monikulttuurisuudelle.

Ei tarvitse olla älyllisesti kovinkaan lahjakas ymmärtääkseen sen, että hallitsematon maahanmuutto, monikulttuurisuus ja pohjoismainen hyvinvointivaltio ovat yhdessä toimimaton yhtälö. Hyvinvointivaltion puolesta puhuva vasemmisto ei ole tätä kuitenkaan jostain syystä ymmärtänyt. Erityisesti humanitaarisin syin Suomeen tulleiden maahanmuuttajien määrä on kasvanut huomattavasti ja on näkyvissä, että määrä tulee kasvamaan entisestään. Maahanmuuttajat, jotka eivät työllisty eivätkä tuota yhteiskunnalle verorahoja romuttavat hyvinvointivaltiota. Kun humanitaarisin perustein Suomeen tulevien maahanmuuttajien määrä kasvaa, ja yhteiskunta joutuu suuntaamaan siihen enemmän resursseja, on loogista, että Suomi ei kykene enää rahoittamaan riittävästi muita julkisia palveluja, jotka kärsivät jo nyt resurssien puutteesta. Maahanmuuttajat maksavat jo nyt suomalaiselle yhteiskunnalle satoja miljoonia euroja vuodessa ja humanitaarisen maahanmuuton lisääntyessä summa tulee kasvamaan entisestään.

Jos haluamme säilyttää Suomen vielä tulevaisuudessakin nykyisen mallin mukaisena pohjoismaisena hyvinvointivaltiona, veroja tulisi nostaa. Holtiton maahanmuutto ja pohjoismaisen hyvinvointivaltion säilyttäminen vaatisi veronkorotuksia, joka ei taas olisi reilua työtä tekeviä kansalaisia kohtaan.

Huoltosuhteella tarkoitetaan veronmaksajien määrää suhteessa sosiaalietuuksien nauttijoihin. Huoltosuhde heikkenee, jos yhä harvempien on kustannettava eläminen yhä useammalle. Lisääntyvä humanitaarinen maahanmuutto ja maahanmuuttajien korkea työttömyysaste heikentää entisestään Suomen huonoa huoltosuhdetta.

Monien muiden Euroopan maiden tapaan myös Suomeen tarvittaisiin holtittomaan maahanmuuttoon ja monikulttuurisuuteen kriittisesti suhtautuva, perinteisestä vasemmistosta ja oikeistosta poikkeava, muutosvoima. Kaikista paras (muttei valitettavasti kovin realistinen) tilanne olisi tietysti se, että kaikki puolueet alkaisivat suhtautua järkevästi maahanmuuttoon. Mielestäni maahanmuuttopolitiikan järkeistämisen ja monikulttuurisuuden vastustamisen pitäisi olla jokaisen itseään ja kanssaihmistään kunnioittavan kansalaisen poliittisen asialistan kohta numero yksi. Tämä siksi, koska holtittoman maahanmuuton ja monikulttuurisuuden vaikutukset tulevat olemaan länsimaiselle yhteiskunnalle hyvin kohtalokkaat.